mynthonit, strepsilssit ja nenäliinat

otsikko sen jo kertookin - taas flunssassa! alkaa vähän tuntua että mä taidan olla allerginen arjesta poikkeeville suunnitelmille.. tai sitten se vaan tuntuu siltä koska kyllähän mikä vaan tekeminen räkänenäisyyden voittaa :-D 

eilen oli tarkotus viettää rentouttava äiti-tytär-ilta pukkilassa ja käydä paikallisessa yksillä tai muutamilla. noh, eiköhän muutamaa tuntia ennen työvuoron päättymistä alkanu kurkkua kiristää ja vilynväreet iskeä. olo vaan paheni iltaa kohden mutta suunnitelmista pidettiin lähestulkoon kiinni! kuuma glögi lämmitti, ja paikalliseen puolkuolleena raahauduttua minttukaakao lämmitti vielä paremmin. aamulla olo oli kuitenkin taas junan alle jäänyt jollei pahempi, eikä edes illalta jääneet jämäjuustot (valkohomejuusto, mmmm...), suolakeksit ja viinirypäleet piristäny. tai maistunu miltään. onneks tee ja strepsilssit on keksitty. 

oli kuitenkin kiva visiitti "kotikotona", vaikken ollukkaa kovin energistä seuraa äitille :-D

tyhmänähän mä en tietenkään tajunnu ottaa yhtään kuvaa koko iltana, enkä ees jaksa selata kuvakansiota läpi sen toivossa et sieltä löytys jotain ennennäkemätöntä & julkasukelposta. sen sijaan tartun teemukiini, käyn ettimässä jalkaan toiset villasukat ja pistän areenasta teiniäidit pyörimään. adios!

kahvia tupakkaa ja väkivalattomuutta

"sua ei ole tehty, kenenkään kylkiluusta.." ♥ ahh, pmmp:n kuuntelemista taas tovin tauon jälkeen.

pitäs taas piirtää, lehtiö ja kynät mulkoilee mua tosi pahasti tuolta takavasemmalta, pöydän kulmalta.. vesiväritkin suorastaan huutaa että ne kuolee kohta jos niitä ei käytetä. 

talvivaatteet oottaa häkkivarastossa epämääräisissä muovipusseissa ja kasseissa. lempparipipon sieltä jo kävin kaivamassa, mutta sekin on jo hukkunut johonkin.

tatuointien luonnostelut on jumittanu jo yli vuoden päänsisäsinä, jos vaikka niitäkin sais ees yritettyä siirtää paperille.

mä oon tänään kykenemätön tuottamaan johdonmukaista tai yhtään fiksumpaa tekstiä. töissäkin sönkötin varmaan minuutin kahta sanaa, kun en enää ollu varma kummassa sanassa on r-kirjain ja kummassa ei.. noh, onneks ei ollu mikään tärkeä asia kyseessä :-D loppuun sumeita kuvia toissaillan iltapalasta, haluun lisää pähkinöitä. mun kuvat ei nykyään tunnu koskaan liittyvän aiheeseen. taino, oliks tässä postauksessa aihe?

kuolevaiset housuun kusee

hyvää huomentapäivää maailma! tai, noh, hyvää ja hyvää; silmät rähmii ja päätä jomottaa.. en jaksais nyt kantaa mitään silmätuehdusta, joten pidetää kaikki peukkuja et tää menee ohi eiksje?

eilen leivotut sämpylät ja pari kupillista kuumaa kahvia kyllä kummasti piristää. ja vaikkei päänsäryn kannalta varmaankaan oo fiksuinta möllöttää tässä ruudun ääressä niin möllötän silti! ja haaveilen rahasta, vanilja-jäätelöstä & isosta löhösohvasta. ♥ ikean klippanknoppan on alkanu pienuudellaan jo hippasen kyrsiä.. lisäks haluisin uusia tässä kämpässä kyllä melkeen kaiken muunkin - oispa ihanaa olla aina kyllästymättä niin nopeesti !

tähän alle nyt aiheeseen kuulumaton räpsy: ainut vähänkään kelvollinen otos niistä 37:stä mitä otatin toissaillan (s)iltatupakalla. rankkaa olla näin kuvauksellinen ;-D

ainiin! tää on ihan sika mahtava biisi, jotenkin tän hetken lemppari!

pikku(isoon)-makean-nälkään

oon tässä parin viikon sisään leiponut useempaankin otteeseen: porkkanakakkua, mokkapaloja, sämpylöitä ja korvapuusteja. ja miten kauan oonkaan käyttäny aikaa eri ruoka- ja leivontablogeissa ja kuola valuen selannu toinen toistansa paremman näkösiä reseptejä. mä leipoisin varmaan paljon useemmin jos... jos en ois näin pirun laiska! lähes päivittäin mä kovasti suunnittelen tekeväni jotain, mutta ajtuksesta tekemisen tasolle siirtyminen yleensä tuppaa jäämään.. :--D on kuitenkin yks huippu resepti jonka mäkin jaksan lähes poikkeuksetta toteuttaa, kun pullahammasta alkaa kolottaa:

mikrobrowniet !

muutaman minuutin suklaaleivonnainen ? kyllä ! ei tartte ootella uunin lämpenemistä, ei tartte ettiä kiroillen sitä talouden ainutta desimittaa (joka on AINA hukassa kun sitä tarttis), eikä sotkea peltejä tai uunivuokia.

2 kahvikuppia vaan ja yks pieni kulho sekottamiseen!

resepti;

4 rkl vehnäjauhoja

4 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 rkl kaakaojauhetta

1 kananmuna

3 rkl öljyä

3 rkl maitoa

kaikki aineet vaan sekasin tasasesti ja jako kahteen kahvikuppiin. kannattaa valita vähän isommat mukit, toi nimittäin kohoo aaikas lailla mikrossa. älkää siis myöskään yrittäkö saada onnistumaan yhdessä mukissa koko satsia, tulvii meinaan yli...

2 minuutiks sitten vaan mukit mikroon! en oo varma meiän mikron tehoista, mutta sillä ainakin toi 2 minuuttia on ollu passeli aika siihen että ehtii kypsyä, muttei kärähtää. 

ite poikkesin eilisen satsin kohalla hiukan reseptistä, ja korvasin noin puolet maidosta mango-liköörillä.. nam ;-)

sitten vaan lusikoimaan joko suoraan mukista tai omalla vapaalla tyylillä! ite oon rakastunu tohon sitruunamehun & vadelmahillon kera. palkkaa ootellessa, ni vois ostaa vaniljajäätelöä ja kokeilla iskee pari palloo sitä tohon kylkeen, mmmm...

stressipallo

musta on varmasti tullu vanha. niveliä särkee, selkään sattuu & luita ja ytimiä kolottaa syksyn viilennyttyä. tai sit oon vaan vielä niin nuori ja tyhmä etten osaa pukeutua sään mukaisesti ;-)

mutta eiks elämän tarkotuksen pohtiminenki oo jonkunlainen vanhenemisen esiaste ? mä oon kovasti sitä viimeaikoina löytää ja keksiä, mutta tähän mennessä oon saanu vastaukseks vaan päänsärkyä ja turhautumista. ois niin mahtavaa vaan oivaltaa että hei, kaikkeen on oikeesti joku järkevä syy taikka tarkoitus. en mä vaan oo oikeen vielä keksiny sitä tarkotusta monellekkaan asialle. ehkä mun on määrä elää epätietoisuudessa hamaan loppuun asti. tyhmää. uteliaana ihmisenä mikään ei oo niin rasittava tunne ku epätietosuus. voi oisimpa syntynymälahjaks saanu vähän kevyemmän pääkopan. asiat kun ei tuppaa ajattelemalla tai suunnittelemallakaan oikeen selvitä mihinkään suuntaan.. ja silti meikäpoika aina vaan miettii ja stressaa ja suunnittelee. ja aina kusee suunnitelmat vähintäänkin siihen kuuluisaan omaan nilkkaan..

mä haluisin osata laittaa kaikki elämän palaset oikeeseen järjestykseen, mutta se tuntuu vaan niin pirun vaikeelta. lähestulkoon aina on huono omatunto jonkun asian/ihmissuhteen tms. laiminlyömisestä. mä en vaan osaa lopettaa, vaikka kyllä tiedänkin ettei ne murheenaiheet koskaan lopu jos oikein tarkotuksella murehtimista ettii. jos vaan millään osaisin ni ottaisin neuvosta vaarin ja noudattaisin sitä neuvoa minkä oon kuullu viime kuukausina useemmin ku jaksan laskea:

"älä stressaa aina ja koko aikaa"

toivottavasti teillä on ollu vähä-stressinen syksy, ja huoletonta ensiviikkoa kaikille !