asunto. (mutkun kanssa yhteen muuttaminen). työpaikka.
mahdollisesti jossain vaiheessa jatko-opiskelupaikka.
haluun, haluun, haluuun.
työssäoppimisvastaavan kanssa käyty puhelinkeskustelu anto vähäsen toivoa siitä, että paikka vielä löytyis.
mutta silti mä kallistun enemmän tän jylläävän epätoivon puolelle - mitä jos ei löydy?
mitä jos mä en valmistu sillonku pitäis? jos mä en valmistu ni enhämmä saa vakiduunia koskaan mistään.
jos mä en saa töitä mä en ikipäivänä tuu saamaan kämppää. ja jos mä en saa kämppää ni mä oon vielä enemmän jumissa tässä elämäntilanteessa missä oon nyt. oon niin kyllästyny ramppaamaan eestaas eri paikkakunnilla julkisia käyttäen sen mukaan, milloin on koulua, milloin ois autokoulua, ja milloin missäkin satun olemaan ees hitusen tervetullut. missä ois vähiten jonkun tiellä - kokoajan.
oma kämppä, oma koti, oma rauha, omat säännöt. ois aina se paikka, mihin mennä yöks, ilman tätä jatkuvaa stressiä siitä, missä tulee minkäkin yön tai viikonlopun viettämään. mihin ei oo kiellettyä mennä?
tiedän, että mä romantisoin ihan kaueasti oman kodin ajatusta, mutta toisaalta mä myös tiedän että mä pärjäisin. ihan oikeastikkin. ja vieläpä paljon paremmin kuin nytten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
palutetta vaan vapaasti, thank you ♥