tulevaisuus-paniikki

kun mä lähin ylä-asteelta huonot paperit kädessä kohti "oikeeta" opiskelua, mä päädyin kauppikseen. mä ajattelin että siitä saan hyvän yleispohjan, ja mikä tärkeintä, 3 vuotta lisäaikaa miettiä mitä mä haluan tehdä. vaikutti kauppikseen hakemiseen toki vahvasti sekin, että iskä työskentelee vieläkin kaupan alalla, ja kun olin pieni sillä oli kaks, ellei jopa kolme omaakin kauppaa. parhaita lapsuuden leikkejä oli huristella rullakoilla takatiloissa ja pyöriä mukana inventaareissa "auttaen". :-)

mutta nyt, kun se kolmen vuoden aikalisä on ihan loppusuorallaan, mä havahdun siihen etten mä vieläkään tiedä mikä musta tulee isona. tai mikskä mä haluisin tulla isona. tai no, tiedänhän mä: mä haluun olla lottovoittaja ja käyttää kaiken vapaa-aikani just niinkun huvittaa! mutta taitaa olla aika epärealistinen haave - varsinkin kun en ees lottoa.

täysin aiheeseen kuulumattomana kuvituksena toimii aikas pähee 3,2 megapixelin kodakin palikka jonka löysin kun siivoilin lipastoja! 

vaikka nykyisestä koulusta onkin enemmän ja vähemmän paskan maku suussa, niin silti jostain alitajunnasta puskee ajatus siitä, että olisi ihan ok ehkä joskus lukea vähän lisää liiketaloutta. taide-, kulttuuri- ja media-alan opinnot pyörii myöskin tällä hetkellä aikamoista kehää mun ajatuksissa, ja kiinnoistais niin perkeleesti. mutta oisko musta oikeesti siihen?
jaksaisinko mä tehdä täyspäiväsesti jotain mistä tykkään, vai lopahtaisko mulla into kesken kun jostain kivasta tulis ihan arkipäivää? kaikkein eniten epäilyttää toi ensimmäinen kysymys, suomessakin kun on niin paljon lahjakkaita nuoria, enkä mä oo lähellekkään ees keskitasoa. mutta jospa mä pystyisin ylittämään itteni 6-0 esivalintatehtävien kanssa ja saisin itteni jonnekkin sisään..? sekään kun ei selviäisi kuin kokeilemalla.

tuntuu myös hölmöltä ajatella kouluihin hakemista, kun ihan ensisijaisesti mun pitäisi päästä muuttamaan pois kotoa, alkaa rakentamaan omaa elämää ja hankkia niitä paljon puhuttuja töitä.
emmätiedä, mä oon ihan sekasin kaikista tulevista muutoksista, haaveista, monista vaihtoehdoista ja väsyneen naisenlogiikan mutkikkaista ajatuskoukeroista. ehkä mä vaan nyt lähen nukkumaan ja tarkastelen huomenna uudestaan eri kouluja ja hakuhommeleita jos ei levännein, niin ainakin levänneemmin silmin!