unelmista ja haaveista part. 1

mä oon ollu jo aika pitkään melkonen haaveilija tyyppi. mä unohdun haaveilemaan kaikkea jos-alkusta, rustailemaan listoja asioista joita voisi tehdä, ja suunnittelemaan sitä haave-tulevaisuutta. siinä sivussa unohdan sitten elää oikeesti ja pysytellä todellisuudessa. suurin osa mun haaveista on myös aikalailla hassusti ristiriidassa keskenään. osa on täysin mahdottomia, mutten silti haluais hyväksyä sitä, ettei ne koskaan voisi toteutua.

osa on jo menny pilalle, vähä niinku saippuakupla ois puhjennu. mä en ookkaan savuton nuori nainen joka vois ylpeesti sanoo ettei polta, tai ois ees koskaan maistanu tupakkaa. anteeks ala-asteikänen pikku-inka, mä poltan, ja ihan liikaa poltankin. mä en myöskään tuu valmistumaan hyvällä todistuksella yo-merkonomiksi. lukiota en jaksanut käydä edes ensimmäisen vuoden loppuun asti, ja kauppiksenkin todistuksen numerorivissä on aika monta ykköstä niiden haaveitten kolmosten sijaan.

tän hetkisten haaveitten kiistaton kuningas ja lähes jakamattoman huomion saava lellikki on oma asunto. mieluiten joku kiva kaksio mutkun kanssa. mä haaveilen siitä että pääsis laskemaan kelan rahoille budjettia, laskemaan kaupassa senttejä ja syömään tomaattikeittoa. koska se oma kämppä edustais niiiin montaa asiaa joita mä kaipaan ja ehkä tarttisinkin. se ois koti, se ois valtaa, se ois vapautta.

aamen, tähän on hyvä lopettaa.
nyt koitan taas repiä itteeni maan pinnalle, ja jatkaa koulujuttuja.

ehkä jos viikonloppuun mennessä kerkee nukkumaan niin oon ilonen!